keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ota minut mukaan!

Lululla on joskus vaikeuksia olla erossa perheestään. Aina, kun olemme lähdössä jonnekin, se tahtoisi mukaan. Niin se olisi tahtonut tänäänkin, kun olin lähdössä äitini kanssa asioille. Koska Lulu ei päässyt mukaan, oli se sitten päättänyt odottaa meitä oven edessä takaisin koko sen ajan, kun olimme poissa.

Tultuamme takaisin, ei kestänyt kauaa, kun eräs oli päättänyt asettua kenkieni päälle nukkumaan. Lulu ilmeisesti otti tehtäväkseen varmistaa ettei kukaan lähde minnekään ilman sitä.

valkoinenpaimenkoira pentu makaa kenkien päällä

- Lulu, ethän vaan pureskele niitä kenkiä.
- En minä. Katso, mä makaan vaan tässä.
- No miksi sä siinä kenkän päällä makaat. Eikö ole epämukava.
- No mä vaan varmistan ettei kukaan lähre ilman, että huomaan.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Syyslomalla on kiva ulkoilla


Lulu pääsi ensimmäistä kertaa käymään mummulassa. Isovanhempani asuvat maalla, joten sillä oli paljon tilaa juosta ulkona. Olen yrittänyt antaa Lululle mahdollisimman paljon mahdollisuuksia juosta vapaana sen terveyden kannalta ja myös kolutusmielessä. Lulu pysyy (ainakin vielä tällä hetkellä) hyvin ihmisen näköpiirissä, kun se on vapaana. Ainoa ongelma on se, että se ei vielä osaa tulla luokse käskystä, mutta se onkin vielä työn alla.

On todella mukava katsoa, kun koira juoksee onnellisena pitkin peltoja. Tulen itse aina iloiseksi, kun näen Lulun juoksentelevan ympäriinsä Duracell-pupun lailla. Aikakin kuluu yleensä todella nopeasti ulkona ollessa. Taisimme viettää yli tunnin pellolla.
valkoinenpaimenkoira pentu pellolla



Lulu pääsi mummulassa myös luvallisesti kaivamaan, mutta eihän sitä kaivaminen kiinnostanut, kun sillä oli siihen lupa. Se taisi vain ajatella kotona olevaa kukkapenkin reunaa, jota ei missään nimessä saisi kaivaa.


Lulu oli onnessaan, kun se pääsi hyppimään lehtikasaan. Sitä taisi eniten kiinnostaa lehtien kahina, kuin itse ne lehdet, mutta onnellisena se kuitenkin näytti lehtikasassa istuvan.

valkoinenpaimenkoira pentu istuu lehtikasassa


valkoinenpaimenkoira pentu lehtikasassa

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi tästä pienestä karvaturrista, joka saapui perheeseen 31.6.2016 7 viikon ikäisenä.
Tässä on Lulu:

valkoinenpaimenkoira pentu Lulu


Lulu jääräpäinen ja kapinallinen. Kutsun sitä välillä kurittomaksi kakaraksi (enkä varmasti ole pahasti väärässä) Hän rakastaa ulkona juoksemista, vetoleikkejä ja omistajiensa hermojen kiristämistä. Vähemmän Lulu rakastaa suihkussa käymistä, turkin harjaamista ja sitä, kun joku laittaa sen samperin heijastinliivin päälle.

Tällä hetkellä Lulu on vielä pentu. Meillä on siis kaikenlaisia seikkailuja edessämme. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta odotan sitä todella innolla.

Nokka (tässä kohtaa ehkä nenä) kohti siis uusia tuulia!