Lulu pääsi ensimmäistä kertaa käymään mummulassa.
Isovanhempani asuvat maalla, joten sillä oli paljon tilaa juosta ulkona. Olen yrittänyt antaa Lululle mahdollisimman paljon mahdollisuuksia
juosta vapaana sen terveyden kannalta ja myös kolutusmielessä. Lulu pysyy
(ainakin vielä tällä hetkellä) hyvin ihmisen näköpiirissä, kun se on vapaana.
Ainoa ongelma on se, että se ei vielä osaa tulla luokse käskystä, mutta se
onkin vielä työn alla.
On todella mukava katsoa, kun koira juoksee onnellisena
pitkin peltoja. Tulen itse aina iloiseksi, kun näen Lulun juoksentelevan
ympäriinsä Duracell-pupun lailla. Aikakin kuluu yleensä todella nopeasti ulkona
ollessa. Taisimme viettää yli tunnin pellolla.
Lulu pääsi mummulassa myös luvallisesti kaivamaan, mutta
eihän sitä kaivaminen kiinnostanut, kun sillä oli siihen lupa. Se taisi vain
ajatella kotona olevaa kukkapenkin reunaa, jota ei missään nimessä saisi
kaivaa.
Lulu oli onnessaan, kun se pääsi hyppimään lehtikasaan. Sitä
taisi eniten kiinnostaa lehtien kahina, kuin itse ne lehdet, mutta onnellisena
se kuitenkin näytti lehtikasassa istuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti